SPlayer - Fast Video Player

Analysoinut Appwesome

Kun valitsen videotoistinta, tärkeintä on minulle se, että oma tiedosto alkaa pyöriä vaivatta ja että pystyn katsomaan sen loppuun ilman turhaa säätämistä. Puhelimeen kertyy helposti eri lähteistä videoita, eikä aina ole selvää, miten ne käyttäytyvät oletussoittimessa. SPlayer - Fast Video Player on Androidin videotoisto- ja muokkaussovellus, jonka idea on tehdä erilaisten videoiden katsomisesta suoraviivaista. S Media Teamin kehittämä sovellus on ilmainen, ja sen käyttö sopii myös nuoremmille PEGI 3 -ikärajansa perusteella.

Minusta SPlayeria kannattaa ajatella ennen kaikkea arkisena tiedostosoittimena, ei varsinaisena videotuotannon työkaluna tai suoratoistopalveluna. Se on luontevimmillaan silloin, kun haluan avata puhelimessa jo olevan videon, tarkistaa sen sisällön tai katsoa sen rauhassa tekstityksen kanssa. Sovelluksen valinta riippuu silti omasta katselutavasta: jos puhelimen mukana tullut soitin käsittelee kaikki omat tiedostoni hyvin, erilliselle sovellukselle ei välttämättä ole tarvetta. Jos taas törmään yhteensopivuusongelmiin tai kaipaan toistoon enemmän säätövaraa, SPlayer on kokeilemisen arvoinen vaihtoehto.

Mistä päätän, sopiiko se omaan käyttöön?

Ensimmäinen kysymys on, mitä oikeastaan katson. Jos katseluni painottuu verkkopalveluiden sisältöön, palveluiden omat sovellukset ovat yleensä luontevampi valinta: ne hoitavat tilit, katseluhistorian ja sisältökirjaston osana samaa kokonaisuutta. SPlayer puolestaan palvelee eri tarvetta, eli omien videotiedostojen toistamista. Tämä ero kannattaa huomioida ennen lataamista, sillä paikallinen soitin ei itsessään korvaa suoratoistopalvelua eikä järjestä katsottavaa sisältöä puolestani.

Toinen kriteeri on tiedostojen monipuolisuus. Sovelluksen kuvaus lupaa tukea erilaisia videoformaatteja, mikä on käytännöllistä, jos laitteelle päätyy videoita eri lähteistä. Käytännön tasolla en silti lähtisi olettamaan, että jokainen tiedosto toimii täydellisesti kaikissa tilanteissa: toistoon voivat vaikuttaa myös tiedoston rakenne, käytetty pakkaus ja tekstityksen toteutus. Jos jokin video ei avaudu tai ääni ja kuva eivät käyttäydy odotetusti, kyse ei välttämättä ole siitä, että koko sovellus olisi huono, mutta silloin vaihtoehtoisen soittimen kokeileminen on järkevää.

Kolmas päätöskohta on se, haluanko säätää katselukokemusta kesken videon. SPlayerin tekstitysasetukset, äänenvahvistin ja toiston hallintaan liittyvät toiminnot antavat enemmän pelivaraa kuin hyvin pelkistetty perussoitin. Vastapainona jokainen lisävalinta voi vaatia hetken opettelua. Minulle hyvä soitin ei ole se, jossa on eniten valikoita, vaan se, jossa löydän tarvitsemani asetuksen nopeasti ja voin sen jälkeen keskittyä sisältöön.

Missä SPlayer on parhaimmillaan?

Selkein vahvuus on sen rooli yleissoittimena erilaisille paikallisille videoille. Kun tiedostot ovat jo puhelimessa, minun ei tarvitse ensin siirtää niitä johonkin sisältöpalveluun tai muuntaa niitä vain siksi, että voisin kokeilla toistoa. Sovelluksen nykyinen versio on 1.3.7, ja se on tarkoitettu Android-laitteille, joiden käyttöjärjestelmä on vähintään 7.0. Siksi se voi olla kiinnostava myös sellaiselle käyttäjälle, jonka laite ei ole aivan uusi, kunhan Android-versio täyttää vähimmäisvaatimuksen.

Tekstitysasetukset ovat hyödyllisiä etenkin silloin, kun video ja tekstitystiedosto ovat erillään tai tekstityksen näkyvyyttä täytyy sovittaa tilanteeseen. Esimerkiksi junassa katson usein videota pienemmällä äänenvoimakkuudella ja annan tekstityksen auttaa seuraamaan puhetta. Jos teksti näyttää liian pieneltä tai osuu hankalasti kuvaan, asetusten säätäminen voi olla mukavampaa kuin videon etsiminen uudelleen toisesta palvelusta. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä erottaa toisistaan tekstityksen hallinta ja tekstityksen saatavuus: soitin ei itsessään takaa, että jokaiseen videoon löytyisi oikea tekstitystiedosto.

Äänenvahvistimesta voi olla iloa, jos tallenteen puhe kuuluu hiljaa suhteessa muuhun ääneen. Käyttäisin sitä harkiten ja säätäisin tasoa vähitellen, sillä äänen voimistaminen ei palauta tallenteesta puuttuvaa laatua. Jos alkuperäinen ääni on epäselvä tai taustamelu voimakas, kovempi äänenvoimakkuus voi tehdä myös häiriöistä selvempiä. Tämä on hyvä esimerkki ominaisuudesta, joka ratkaisee yhden käytännön pulman mutta ei muuta heikkolaatuista äänitettä laadukkaaksi.

Nopeudensäätö on hyödyllinen kahdessa erilaisessa tilanteessa. Kun etsin pitkästä tallenteesta tiettyä kohtaa, voin nopeuttaa katselua sen sijaan, että naputtelisin toistuvasti eteenpäin. Kun taas haluan tarkastella nopeasti tapahtuvaa yksityiskohtaa, hitaampi toisto auttaa seuraamaan kuvaa. Käytän tällaista säätöä mieluummin lyhyinä jaksoina kuin pidän videota jatkuvasti nopeutettuna, koska puheen rytmi ja äänen luonnollisuus kärsivät helposti, jos nopeus ei sovi sisältöön.

Eleohjaus voi puolestaan auttaa, kun puhelinta pitää kädessä eikä toiston aikana halua avata erillistä valikkoa. Pyyhkäisyllä tehtävät kuvan kirkkauden ja äänenvoimakkuuden säädöt sopivat erityisesti tilanteisiin, joissa ympäristö muuttuu: kirkkaassa paikassa näytön näkyvyys voi olla ongelma, kun taas hiljaisessa huoneessa ääntä täytyy laskea. Käytännön vinkkini on kokeilla eleitä ensin lyhyellä videolla, jotta oppii, mistä suunnasta ja millä liikkeellä säätö tapahtuu. Muuten sormi voi osua vahingossa väärään kohtaan juuri silloin, kun haluaisin vain jatkaa katsomista.

Arjen tilanteet, joissa valinta näkyy

Kuvitellaan tavallinen työmatka: olen tallentanut puhelimeen pitkän luennon tai muun keskustelupainotteisen videon, mutta ympärillä on melua ja kuulokkeilla puhe tuntuu hiljaiselta. SPlayerin tekstitysasetukset ja äänenvahvistin voivat tällöin tehdä materiaalin seuraamisesta helpompaa, ja nopeutta voi kasvattaa, jos haluan käydä tutun osuuden läpi ripeämmin. En käyttäisi kaikkia säätöjä automaattisesti, vaan valitsisin ensin yhden ongelman kerrallaan. Jos puhe puuroutuu ääntä vahvistettaessa, palaan maltillisempaan tasoon; jos tekstitys on jo selkeä, en koske siihen vain siksi, että asetuksia on tarjolla.

Toinen hyvä käyttötapa on matkalle valmistautuminen. Jos kopioin laitteeseen videoita ennen lähtöä, paikallinen soitin on järkevä kumppani tilanteessa, jossa haluan katsoa juuri nämä tiedostot ilman, että etsin niitä verkkopalveluista. SPlayerin arvo riippuu silloin siitä, miten se käsittelee kyseisiä tiedostoja ja miten mukavaksi saan toiston säädettyä. Kannattaa kokeilla tärkein video ennen lähtöä eikä vasta silloin, kun yhteys on heikko tai aikaa on vähän. Näin mahdollinen tiedosto- tai tekstitysongelma ei tule yllätyksenä kesken matkan.

Perheen yhteisessä katselussa helppous merkitsee eri asiaa kuin yksin katsottaessa. Aikuinen voi mielellään säätää toistoa, mutta lapselle tärkeintä on yleensä päästä videoon nopeasti ilman monimutkaista valikkokierrosta. PEGI 3 kertoo sovelluksen ikäluokituksesta, mutta se ei yksin määritä, millaista sisältöä sovelluksella katsotaan; sisällön valinta jää käyttäjälle. Jos laitetta käyttää moni, pitäisin videokokoelman ja toistosovelluksen käytön selkeänä ja testaisin etukäteen, osaako muu perhe avata halutun tiedoston ilman apua.

Sovellus on myös hyödyllinen silloin, kun haluan tarkistaa oman tallenteen ennen sen jakamista. Nopeuden säätäminen auttaa selaamaan materiaalia, ja äänen kuuntelu paljastaa, kuuluuko puhe riittävän hyvin. Tämä ei ole sama asia kuin kattava editointiprosessi: SPlayerin vahvuus on katselussa ja toistossa, joten leikkaamista, värikorjausta tai julkaisuvalmista editointia tarvitsevan kannattaa valita siihen tarkoitettu työkalu. Minulle soitin toimii tällöin nopeana tarkistusvaiheena, ei varsinaisena tuotantopöytänä.

Käyttöliittymä ja oppimisen pieni kitka

Aluksi, SPlayer - Fast Video Player on tunnettu nopeudestaan ja kyvystään toistaa erilaisia videoformaatteja. Sinun ei tarvitse huolehtia siitä, minkä tyyppisiä tiedostoja sinulla on, sillä tämä sovellus suoriutuu lähes kaikesta. Se tukee monia videoformaatteja, kuten MP4, AVI ja MKV. Tämä on erityisen kätevää, jos sinulla on paljon erilaisia tiedostoja, jotka haluat katsoa yhdellä sovelluksella.

Sovelluksen käyttöliittymä on erittäin selkeä ja helppokäyttöinen. Kun avaat sovelluksen, pääset suoraan käsiksi videoihisi ilman turhia välivaiheita. Tämä on minulle tärkeää, koska en halua tuhlata aikaa yrittäessäni selvittää, miten sovellus toimii. Kaikki toiminnot ovat helposti löydettävissä, ja navigointi on sujuvaa.

Yksi ominaisuus, josta pidän erityisesti, on mahdollisuus säätää videon nopeutta. Tämä on loistava ominaisuus, jos haluat kelata nopeasti läpi jotain sisältöä tai katsoa hidastettuna yksityiskohtia.

Minulle helppo aloitus on selvä etu, mutta käyttöliittymän yksinkertaisuus kannattaa arvioida omien tapojen mukaan. Jos haluan vain avata tiedoston ja painaa toistoa, suora pääsy videoihin säästää aikaa. Jos taas järjestän suurta videokirjastoa kansioiden, tunnisteiden tai tarkkojen soittolistojen avulla, kannattaa kokeilla, vastaako sovellus omaa järjestelmääni. Ennen kuin siirrän kaikki katselutapani uuteen sovellukseen, testaan muutamalla erilaisella tiedostolla, löydänkö viimeksi katsotun videon helposti ja pystynkö jatkamaan katselua vaivattomasti.

Toistonopeuden säädössä on pieni mutta tärkeä käyttövinkki: nopeutettu katselu ei ole sama asia kuin eteenpäin kelaaminen. Nopeus sopii puheen tai tapahtumien läpikäyntiin, kun taas tietyn kohtauksen etsiminen voi onnistua paremmin hyppäämällä aikajanalla. Jos olen katsomassa opetusvideota, hidastan vain vaikeaa kohtaa ja palaan sen jälkeen tavalliseen nopeuteen. Näin ominaisuus auttaa oppimaan eikä tee koko katselusta tarpeettoman raskasta.

Tekstitykset ja ääni vaativat hieman harkintaa

SPlayerissa on myös muutamia muita hienoja ominaisuuksia, jotka tekevät siitä erottuvan. Sen avulla voit esimerkiksi lisätä tekstityksiä videoihisi. Tämä on hyödyllinen toiminto, jos katsot vieraskielisiä elokuvia tai ohjelmia. Tekstityksen lisääminen on helppoa, ja voit valita useista eri kielistä.

Lisäksi sovellus tarjoaa mahdollisuuden käyttää eleitä videotoiston hallintaan. Tämä tarkoittaa, että voit esimerkiksi pyyhkäistä ylös tai alas säätääksesi äänenvoimakkuutta tai kirkkaustasoa. Näin voit nauttia videoiden katselusta ilman, että sinun tarvitsee keskeyttää toistoa säätöjen tekemiseksi.

Tekstityksen kohdalla olennaisin käytännön kysymys on, miten oma tiedostoni ja tekstitys löytävät toisensa. Jos tekstitys ei näy, tarkistan ensin, että minulla on oikea tekstitystiedosto ja että se on tallessa paikassa, josta voin valita sen. Tämän jälkeen kokeilen tekstitysasetuksia, enkä päättele heti, ettei soitin tue kyseistä videota. Erillinen tekstitys voi olla väärällä kielellä, ajoitukseltaan pielessä tai muuten sopimaton tiedostolle; tällöin uuden tekstityksen etsiminen on parempi ratkaisu kuin toistimen vaihtaminen sokkona.

Äänen ja kuvan säätöihin liittyy myös ympäristön huomioiminen. Pimeässä huoneessa liian kirkas näyttö rasittaa silmiä, mutta ulkona kirkkauden nostaminen voi auttaa näkemään kuvan. Eleohjaus tekee muutoksesta nopean, mutta kosketusnäytöllä eleet voivat mennä sekaisin, jos pyyhkäisen vahingossa kuvaa tai aikajanaa. Jos tämä häiritsee, käytän näytön omia säätöjä tai sovelluksen näkyviä painikkeita sen sijaan, että yrittäisin hallita kaikkea eleillä.

Miten se vertautuu muihin vaihtoehtoihin?

Puhelimen oletussoitin on tavallisesti helpoin vaihtoehto, koska se on jo käytettävissä eikä uuden sovelluksen opettelua tarvita. Jos kaikki omat videot avautuvat sillä, tekstitykset toimivat ja äänenvoimakkuus riittää, vaihtamisesta ei välttämättä saa paljon hyötyä. SPlayerin etu näkyy enemmän silloin, kun haluan yhden erillisen soittimen monenlaisille tiedostoille ja kaipaan tekstityksen tai toiston säätöjä, joita perusratkaisussa ei ole kätevästi tarjolla.

Toinen vaihtoehtoryhmä ovat laajat mediasoittimet, joihin voi liittyä enemmän kirjasto- ja verkko-ominaisuuksia. Ne saattavat sopia paremmin käyttäjälle, jolla on suuri kokoelma ja joka haluaa hallita useita sisältölähteitä yhdestä paikasta. SPlayerin kaltaisen suoraviivaisen soittimen valitsisin sen sijaan, jos pääasiallinen tehtävä on avata puhelimessa oleva videotiedosto ja katsoa se. Vertailussa ei ratkaise se, kummassa on eniten valintoja, vaan se, kumpi vastaa omaa työnkulkua ilman ylimääräistä mutkikkuutta.

Kolmas vaihtoehto ovat sovellukset, jotka keskittyvät videoiden muokkaamiseen. Niissä voi olla tarkoituksenmukaisempia työkaluja, kun tavoitteena on leikata, yhdistää tai viimeistellä materiaalia. SPlayerin kuvauksen perusteella en valitsisi sitä tällaiseen päätyöhön, vaikka voin käyttää sitä videon tarkistamiseen ennen editointia. Jos haluan vain säätää katselun ääntä, tekstitystä tai nopeutta, erillinen editointisovellus voi tuntua tarpeettoman raskaalta; jos taas haluan muuttaa itse videota, tavallinen soitin jää väistämättä vajaaksi.

Myös suoratoistosovellukset ratkaisevat eri ongelman. Niiden valikoima ja katselun jatkaminen palvelun sisällä voivat olla tärkeämpiä kuin paikallisten tiedostojen joustava toisto. SPlayer ei korvaa niitä, mutta se täydentää niitä silloin, kun katsottava video ei kuulu palvelun kirjastoon tai se on tallennettu laitteelle. Minusta tämä on selkein päätösraja: valitsen sisältöpalvelun, kun etsin katsottavaa, ja paikallisen soittimen, kun tiedän jo, minkä tiedoston haluan avata.

Vaihdon hinta on lähinnä omien tapojen opettelu

Ilmaisena sovelluksena SPlayeria voi kokeilla ilman ostohintaa, mutta vaihtamisessa on silti pieni vaiva. Minun täytyy avata videoita uudessa soittimessa, testata tekstitys ja oppia, miten eleet toimivat. Jos olen tottunut käyttämään puhelimen oletussoitinta, ensimmäiset katselukerrat voivat tuntua hitaammilta, vaikka sopivat asetukset löytyisivät nopeasti. Siksi en muuttaisi kaikkien videotiedostojen avaustapaa heti, vaan kokeilisin ensin yhtä tavallista videota ja yhtä tapausta, jossa tarvitsen tekstitystä tai muuta säätöä.

Jos SPlayer toimii hyvin, voin vähitellen käyttää sitä niissä tilanteissa, joissa siitä on selvää hyötyä, ja jättää muun katselun ennalleen. Tämä on järkevä tapa välttää turha siirtely sovelluksesta toiseen. Jos taas tiedostojen avaaminen tai haluttujen säätöjen löytäminen tuntuu jatkuvasti hankalalta, palaaminen oletussoittimeen ei ole epäonnistuminen vaan merkki siitä, että oma käyttötarve on yksinkertaisempi kuin erillisen soittimen tarjoama valikoima.

Sovelluksella on 10 miljoonaa latausta tai enemmän, ja käyttäjäpalautteen keskiarvo on 3,2 tähteä noin 26 000 arvion perusteella; kirjallisia arvosteluja on noin 11 000. Näitä lukuja en pitäisi yksin päätöksenä, vaan muistutuksena siitä, että käyttökokemus vaihtelee eri laitteilla ja eri tiedostojen kanssa. Minulle hyödyllisempää on kokeilla omia tavallisia videoitani kuin olettaa, että muiden kokemus toistuu täsmälleen omassa käytössä.

Kenelle suosittelen sitä – ja kenelle en?

Suosittelisin SPlayeria käyttäjälle, joka katsoo omia videotiedostoja Android-puhelimella ja haluaa kokeilla tavallista perussoitinta monipuolisempaa toistoa. Erityisen järkevä valinta se voi olla, jos tekstitysten kanssa on usein säätämistä, haluan vahvistaa hiljaista ääntä tai katson välillä videota eri nopeuksilla. Se sopii myös ihmiselle, joka haluaa testata paikallista tiedostoa nopeasti ilman, että rakentaa samalla laajaa mediakirjastoa tai aloittaa editointiprojektia.

En valitsisi sitä ensisijaisesti, jos käytän lähes pelkästään suoratoistopalveluita, olen tyytyväinen puhelimen omaan soittimeen tai tarvitsen ammattimaiseen editointiin suunniteltuja työkaluja. En myöskään vaihtaisi toimivaa järjestelmää vain siksi, että erillinen sovellus lupaa enemmän säätöjä. Lisäominaisuuksista on hyötyä vasta, kun niille on todellinen tarve, ja äänen vahvistaminen tai eleohjaus voi joillekin olla turhaa opeteltavaa.

Jos pohdit, voiko sovelluksella katsoa kaikkia videoita, käytännöllisin vastaus on kokeilla ensin niitä tiedostoja, joita oikeasti aiot käyttää. Laaja formaattituki tekee siitä lupaavan vaihtoehdon, mutta yksittäisen videon onnistunut toisto riippuu myös tiedostosta itsestään. Jos tekstitys ei näy, tarkista ensin tekstitystiedoston saatavuus ja valinta. Jos ääni jää vaimeaksi, kokeile vahvistusta maltillisesti. Jos jokin ei silti toimi, toinen soitin on hyvä vertailukohta – eikä yhden tiedoston ongelma vielä kerro, miten muut videot toimivat.

Toinen tavallinen kysymys on, tarvitaanko sovellukseen verkkoyhteyttä. SPlayerin keskeinen käyttötapa on laitteella olevien videoiden katselu, joten matkaa varten kannattaa testata tiedosto valmiiksi ja varmistaa, että se on oikeasti tallessa puhelimessa. Näin erotan toisistaan videon toistoon liittyvän ongelman ja tilanteen, jossa itse tiedosto ei ole saatavilla. En kuitenkaan valitsisi sovellusta verkkosisällön selaamiseen silloin, kun etsin palvelua, joka tarjoaa oman sisältökirjaston.

Jos tärkein huoleni on helppous, aloittaisin yhdestä videosta ja pitäisin säätämisen minimissä. Kun toisto käynnistyy, kokeilisin tekstityksen valintaa ja yhtä elettä kerrallaan. Tämä lyhyt testaus kertoo paremmin kuin pitkä ominaisuuslista, sopiiko käyttöliittymä omaan tapaani katsoa. Jos hallinta tuntuu luontevalta, voin ottaa sovelluksen käyttöön laajemmin; jos ei, puhelimen tuttu soitin saattaa olla minulle parempi.

Oma arvioni käytön jälkeen

Kaiken kaikkiaan SPlayer - Fast Video Player on erinomainen valinta, jos etsit monipuolista ja nopeaa videotoistinta. Sen tuki useille formaateille, käyttäjäystävällinen käyttöliittymä ja lisäominaisuudet tekevät siitä sovelluksen, jota on ilo käyttää. Olitpa sitten elokuvien ystävä tai vain satunnainen videoiden katsoja, tämä sovellus on varmasti harkitsemisen arvoinen.

Jos haluat kokeilla SPlayeria itse, voit ladata sen suoraan sovelluskaupastasi ja nauttia sen tarjoamista ominaisuuksista. Uskon, että tulet olemaan tyytyväinen sen suorituskykyyn ja helppokäyttöisyyteen.

Oma suositukseni on silti ehdollinen: kokeile sitä, jos katsot puhelimella paikallisia videoita ja haluat tekstitykseen, ääneen tai nopeuteen liittyvää liikkumavaraa. Aloita yhdestä tavallisesta tiedostosta, testaa sen jälkeen tekstitystä vaativa video ja päätä vasta näiden perusteella, haluatko tehdä siitä oletussoittimesi. Jos nykyinen ratkaisu hoitaa nämä asiat jo hyvin, vaihtoon ei ole kiirettä. SPlayerin vahvuus ei ole se, että jokaisen pitäisi käyttää sitä, vaan se, että se tarjoaa käytännöllisen vaihtoehdon silloin, kun tavallinen toisto ei riitä.